1500-luvun lopulla käydyn nuijasodan eräs verisimmistä vaiheista tapahtui Mikkelissä Suur-Savon pappilassa Kenkäveronniemellä.
Liukkolaan (nyk. Otavaan) oli kokoontunut yli 300-miehinen talonpoikaisjoukko, josta osa oli savolaisia ja osa hämäläisiä. Osa heistä palasi koteihinsa, mutta suuri osa lähti Paavo Tuomahaisen ja Tapani Hännisen johdolla torjumaan huoveja johtaneen Pietari Paavalinpoika Juustenin joukkoja. Talonpojat asettuivat pappilaan, joka umpikartanomaisena tarjosi heille kohtalaiset puolustautumismahdollisuudet. Juusten lupasi talonpojille armahduksen, mikäli he antautuisivat. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan pitää lupaustaan. Kun antautuneet nuijamiehet olivat kerääntyneet pappilan edustalle ja laskeneet aseensa, huovit teurastivat heidät kaikki johtajaa lukuunottamatta. Yli 200 talonpoikaa tapettiin keihäillä, miekoilla, hakapyssyillä ja kirveillä.
Hanke Savon nuijamiesten patsaasta syntyi vuonna 1933. Aloitteentekijänä oli Otavan opiston silloinen johtaja pastori Antti Leinonen, joka kääntyi asiassa Savolaisen osakunnan inspehtorin prof. A. F. Puukon puoleen. Varoja patsasta varten kerättiin Savon kunnilta ja erilaisilta seuroilta ja yrityksiltä. Mikkelin maaseurakunta luovutti Kaihunharjun korkeimman paikan patsaan sijoituspaikaksi.
Kuvanveistäjä Eino Räsäsen valmistama patsas paljastettiin 27.8.1939. Tuolloin Savolainen osakunta ja Otavan kansanopisto luovuttivat patsaan Mikkelin kaupungin haltuun ja hoitoon. Kesällä 1992 patsas siirrettiin Lions klubi Mikkelin toimesta Kenkäveronniemelle pappilan päärakennuksen pihaan.